Se tunne, kun on koko kevään suunnitellut seuraavan kesän golfturneeta, reittejä, majoituksia jne. Sitten kun reissu lähenee ja huomaa säätiedoista, että se on kesän karsein sadeviikko, niin ottaahan se koteloon.
Näin kävi meille. Karavaanimme kera Armin ja Martin suuntasi kohti Etelä-Pohjanmaata ja sen entuudestaan tuttuja, kivoja kenttiä. Maanantai 3.7. koitti harmaana. Lähdimme Raahesta kohti Lappajärveä, joka oli tarkoitus pelata ensimmäisenä. Päästyämme klubille, tuli vettä ihan maahan asti. Eipä tehnyt mieli kastella kamppeita heti reissun alkuun, joten jatkoimme matkaa majoituspaikkaamme Seinäjoelle. Siellä ei satanut sillä hetkellä lainkaan, joten kiepsautimme autot ympäri ja kaarsimme muutaman kilometrin takaisin Nurmon suunnille.
Ruuhikosken pettymys
Otimme autot molemmille porukoille, sillä parin tunnin päästä oli lähestymässä seuraava saderintama. Meleko haipakkaa päästelimme etuysin ja ilman taukoa takaselle. Väylällä 11 kuitenkin taivas aukeni ja pian soi tuomiopasuuna. Kenttä tyhjennettiin ukkosen jyristellessä ihan päämme päällä. Siihen jäi sen päivän pelit.
Seudulla oli sadellut vissiin jo pitemmänkin aikaa, sillä väylät olivat niljakkaat, paljaat ja tympeitä pelata. Varsinkin tämmöiselle tuupparille, joka koittaa aina sipaista pallon lentoon, eikä lennätä oikeaoppisesti divotteja, se loi haasteita. Greenit olivat keskinkertaiset, ei hyvät, mutta eivät ihan luokattomatkaan. Aiemmin Ruuhikoski on aina vastannut odotuksia, tällä kertaa ei, ei lähellekään.
Sorsanpesässä pulikointia
Olimme valinneet nelipäiväisen pelireissumme tukikohdaksi Hotelli Sorsanpesän. En ollut siellä koskaan aiemmin käynyt saati yöpynyt. Ympyränmuotoinen rakennus oli hauskannäköinen ja sievästi sisustettu, huoneet siistejä ja täyttivät vaatimukset. Alakerran naisten saunaosasto oli mukava ja ihan kohtuullisen kokoinen uima-allas ekstrabonus. Siellä oli hyvä kierroksen jälkeen käydä rentoutumassa. Aamupala oli herkullinen, varsinkin pehmeäksi haudutettu puuro.
Autio Botnia Golf
Tiistaina lähdimme toivoa täynnä kohti Kauhajokea. Siellä ei ollut ketään! Klubin vitriini pullisteli ihanista leivistä, jugurttiannoksista, pullista ja leivoksista. Kentällä ei vaan ollut ristinsielua meidän lisäksemme. Sade oli eiliseen verrattuna maltillisempaa. Urheasti taaplasimme kentän läpi, mutta ilman siirtosääntöä olisi peli ollut täydellisen turhauttavaa. Väylillä kasvoi enimmäkseen rikkaruohoturppaita siellä täällä. Vähän kävi sääliksi seuran pelaajia, järkevintä olisi raapia väylät auki ja kylvää täysin uudelleen, niin surullinen oli tilanne siellä. Griinit olivat paremmat.
Mutta tauolla sain täydellistä suklaa-vanilja-pehmistä. Mikä oli virhe. Märkänä ja kylmissään syöty jäätelö jysähti vatsaan ja palelin entistä enemmän.
 | |
| Botnia Golfissa olisi ollut kauniita maisemia, jos huomio väylien kunnosta vain siirtyisi niihin. | |
Suunnitelmiin muutos ja kohti Vaasaa
Tarkoituksemme oli pelata keskiviikkona Ähtäri, mutta sisämaassa sadepilvet eivät näyttäneet väistyvän mihinkään, vaan pyörivät vinhaan samoilla suunnilla. Silloin hoksasin vilaista Vaasan tilannetta. Avot, rannikolla ei hajanaisia pikkupilviä lukuunottamatta näyttänyt pahalta! Sinne siis. Soitto Vaasaan ja varaus. Soitto Ähtäriin ja peruutus. Soitto Ruuhikoskelle ja peruutus torstailta. Soitto Lappajärvelle ja varaus torstaille. Pikkasen oli liikkuvia osia, mutta kaikki sujui ongelmitta. Meillä oli ollut tarkoitus pelata Ruuhikoski viimeiseksi, mutta kentän kunnon ollessa mitä se oli, niin päätimme pelata eka päivänä väliin jääneen Järviseudun Golfin kentän kotimatkalla.
Vaasaa ei suotta kutsuta Suomen aurinkoisimmaksi kaupungiksi. Kun pääsimme parkkipaikalle Kråklundiin, paistoi arska lämpimästi ja golfarin mieli kohosi kuin taivaalle nouseva täydellinen rautalyönti. Pelasimme ensin keltaisen, sitten valkoisen kentän.
Mitäpä kentästä sanoisin? Kahden edellisen päivän jälkeen Vaasa sai ison plussan seurueemme rankingissa. Väylät ja griinit olivat hyvät, miltei loistavat. Meikäläinenkin sai lyötyä muutamia makoisia osumia, mutta tytöt vastaan pojat -ottelumme sai siellä ikävän käänteen, kun pojat veivät ensimmäisen kerran. Tilanne oli kolmen kentän jälkeen 2-1 tytöille. Tämä kertonee siitä, että miehemme olivat selkeästi hyvän sään pelaajia.
Vaasan kentällä on naiset huomioitu hienosti. Pukuhuonetila oli hyvin varustettu ja kivasti kalustettu. Harmillisesti klubitalolla oli jonkinlainen viemäriongelma, sillä haju sisätiloissa oli etova. Kentällä näkyi siellä täällä "kummituspuita". Jokin tauti tai perhoselukka lienee verhonnut niitä valkoiseen harsoon.
 |
| Vaasan Golfin kummituspuut olivat pelottavia! |
Vielä kerran Lappajärvi
Torstaina aamupalan jälkeen pakkasimme kamat ja survoimme pakaasimme autoon. Viimeinen etappi, eli Lappajärven kenttä oli enää jäljellä. Sää näytti kaikin puolin passelilta, joten se oli täydellinen lopetus kolmen yön ja neljän päivän turneellemme. Hauska sisävesiristeily lossilla on aina ihastuttava aloitus kiekalle. Vähän pelottava oli matka lossilta ykkösväylälle, sillä neljät kärryt bägeineen survottuna golfauton perään, oli villi viritys. Reipas paikallinen nuorimies auttoi meitä lastaamisessa. Auto oli lievästi takapainotteinen, kun me tytötkin istuimme takapenkillä selät menosuuntaan. Jyrkässä ylämäessä pidin silmiä kiinni ja toivoin, ettei auto vaan kippaisi.
 |
| Siirtymäkuljetus Järviseudun Golfin tapaan... Kärryt ja bägit kertarysäyksellä + neljä pelaajaa :D. |
Tämä kenttä on mielenkiintoinen sekoitus kahta erilaista maailmaa. Etuysi on metsä-/puistomainen sisältäen monta pitkää par5-väylää. Takaysi taas kiemurtelee lyhyenä asutuksen seassa ja järvimaisemissa. Molemmat mukavia, omalla tavallaan. Kentän kunto oli oikein hyvä, jopa loistava. Klubirakennus on kiehtova majakkamaisuudessaan. Naisten pukutilat ovat tyylikkäät ja modernit.
Armin kanssa päätimme pistää parastamme ja niin kävi, että viimeisen päivän jälkeen tyttöjen joukkue vei turneen mestaruuden 3-1. Pelimuotomme oli ollut koko viikon hcp pb Best Ball.
Ennen kotimatkaa arvoimme vähän aikaa, että syömmekö paikan päällä vaiko matkan varrella. Onneksi päätimme aterioida klubilla Daniel's Grillbarissa, sillä ruoka oli aivan erinomaista. Söin kylmäsavulohi flammkuchenin. Nam, iso suositus!
* * *
Täydellä mahalla oli mukava ajella kotia kohti. Reissu oli täyttänyt tarkoituksensa, vaikkei tänä kesänä yhtään uutta kenttää pongattukaan. Kiva oli reissata naapurimaakunnassa, eikä aina matkata toiselle puolelle Suomea.
Kiitokset Armille ja Martille loistavasta peliseurasta ja illanistujaisista. Otetaanhan joskus uusiksi!
 |
| Jokohan se lossi sieltä kohta tulee...? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti