Älä tule huono lyönti, tule hyvä lyönti!

Kaksikymmentä vuotta golffanneena olen tietoinen siitä, miten hyvät ja huonot pelilliset jaksot seuraavat toisiaan yhtä varmasti kuin hyttynen hikistä pelaajaa. 

Yleensä alkukaudesta on ensin kutakuinkin kohtalainen kausi, koska treenamattoman talven aikana ovat enimmät virheet unohtuneet. Sitten muutaman viikon jälkeen ne pulpahtelevat ensin tiiboksiin, draivit sinkoilevat ja menettävät terhakkuutensa. Tämä aiheuttaa tiillä pitkittyneitä maneereja, pilkkimistä ja asennon hakemista. Uhmakkuudesta ei näy merkkiäkään.

Seuraavaksi katoavat raudat. Ensin pitkät, sitten lyhyet. Osumat eivät  napsahtele nasakasti, vaan lavasta lähtee ponneton pyrkimys edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Matalia suikkuja sinkoilee oikealle ja vasemmalle, aiheuttaen harmaita hiuksia jo ennestään valjun väriseen kuontaloon.

Eikä tässä vielä kaikki, pahempaa on luvassa. Seuraavaksi murenevat chipit. Ne ovat tuffeja tai kylkkäreitä ja aiheuttavat tuloskortissa katastrofaalisia lukemia.  Hikiset sormet koittavat puristaa hellästi mutta päättäväisesti grippiä ja toivovat kaunista kaarta kohti lippua. Lopputulema on kuitenkin jotain aivan muuta, kolkko kalahdus, joka lähettää pallon sokettina griinibunkkeriin tai käärmeentappajana takaraffiin.

Viimeinen korsi kamelin selässä katkeaa, kun puttituntuma katoaa kuin  pieru Saharaan. Vaikka sihtaisit silmä kourassa linjoja edestä ja takaa, istuen ja maaten, ei pallo osu reikään sitte millään. Lyhyet ovat todella lyhyitä ja pitkät sitten pirun pitkiä. Kolme puttia on tosiasia vähintään joka toisella griinillä. Masentavaa.

MUTTA! Yhtä yllättäen kuin huono kausi alkoi, se myös loppuu. Lähtee kuin persilja rekkamiehen lautaselta. Jossain vaiheessa. Se on varma. Yleensä juhannuksen tienoilla alkavat ensin putit upota, sitten chipit rullata ja viimein pitkätkin lyönnit löytävät väylän. Silloin on golffarin hyvä olla. Itseluottamus kasvaa kohisten ja peilistä katsoo luottavainen pelimies tai -nainen.

Ei ne taidot mihinkään katoa. Ne vain menevät välillä piiloon, tullakseen taas entistä ehompina takaisin. Näin se on aina mennyt. Ja tulee menemään. Sano minun sanoneen.

PS.
Tämän analyysin tekijä pelasi toissapäivänä parhaan kisakierroksensa ikinä (80), vain pari viikkoa huonoimman kisansa ikinä jälkeen. Eroa bogipisteissä näiden kahden kierroksen välillä oli 25. On tämä vaan merkillinen laji.

Kun allekirjoittaneen peli on sekaisin, ei kannata lähellä liikkua! Voi tulla vaikka soketti sääreen...