Aika syksystä kevääseen kestää ja kestää... Yksittäiset viikot menevät nopeasti, mutta aina kun muistaa mitä odottaa, aika pysähtyy kuin seinään. Ajatukset ja puheet palaavat edellisen kesän huippuhetkiin ja harmittavasti myös murheen alhoihin. Ujot toiveet kohdistuvat seuraavaan suveen ja sen mahdollisesti mukanaan tuomiin onnistumisiin.
Kuulun ihmislajiin, jonka kesän odotus ylittää normikansalaisen vastaavan. Tämä joukkio kärvistelee talvikuukaudet vierotusoireissa. Satunnaista helpotusta tuovat alan kirjallisuus, oppaat, opetusvideot, someryhmät sekä aina vähenevässä määrin postilaatikkoon räpsähtävät lehdet. Armeliaita hetkiä ovat urheilukanavilla näytettävät kisat, joihin uppoutumalla voi hetkeksi unohtaa tämän pimeän vuodenajan.
 |
| Santa Claus Golfin tiiboksissa taivas oli lähempänä. |
Lomareissut suunnitellaan niin, että reitin varrelle osuu mahdollisimman monta kenttää, joita bongataan kuin muuttolintuja. Kentillä tavataankin lokkien lisäksi myös böördejä, eaglejä ja albatrosseja. Tällaisessa perheessä vietetään kaiken lisäksi konfirmaatiopäivänä grippijuhlia. Tämän porukan kotipihan nurmikot leikataan kun ne alkavat muistuttaa semiä, tai viimeistään raffikorkeudessa. Tasaisille nurmialueille tekee aina mieli heittäytyä, ei lepäämään, vaan kallistuksia tiirailemaan.
 |
| Hellepäivän kuumuutta Kalajokigolfissa. |
Kolopalloilijalla etäisyydet ovat muuttuneet mailankantamiksi. Jos matka talon nurkalta tontin rajalle on 100 metriä, on se minulle r8-lyönti (miehelleni 52w), kotiportilta postilaatikolle on 200 metriä, ja se on minulle kerran-elämässä-draivin pituus (miehelleni vissiin joku hybrideistä). Noita pitemmät etäisyydet ovat sitten par nelosia tai vitosia. Matka postilaatikolle on lisäksi dog-leg oikeaan.
Slaissit ovat golfarin arkisapuskaa. Ne aiheuttavat ahdistusta, tosin eivät ylensyöntinä pizzapuffetissa vaan vinoina lyönteinä kentällä. Vesiesteetkin kuuluvat olennaisena osana golfkenttään, kalaa niissä harvemmin kuitenkin on. Siitä huolimatta jotkut pelaajat harrastavat pilkkimistä, mutta eivät jäällä tai ravintolapöydässä... Noh, jokaisella meistä on omat tapamme valmistautua lyöntiimme 😉.
Voi että teki hyvää kirjoittaa! Pikkuisen helpotti tuskaa. Mutta siitä puhe mistä puute.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti